Virtaavaa vettä eikä palavaa tulta väsy katselemaan

Muutettiin kuukausi sitten ikivanhasta puutalosta tähän vähän kompaktimpaan kolmioon. Taakse jäivät oma piha, puulämmitteiset uunit ja vanhan talon tontut. Mutta myös kolme epäkäytännöllistä kerrosta, jäätävät sähkölaskut sekä hyytävät suihkut talvipakkasilla. Kyllä keskuslämmityksessä on monet hyvät puolensa.

Kun takkatulen rentouttava silmäily nyt toistaiseksi on taaksejäänyttä elämää, piti ottaa otsikosta toinen vaihtoehto käyttöön. Kerrostaloonkin voi näin marraskuussa perustaa pienen palan tropiikkia. Laitoimme pystyyn akvaarion! Olemme neiti kaksveen kanssa odottaneet malttamattomina projektin etenemistä ja käyneet muutaman kerran akvaariokaupassakin jo fiilistelemässä, mitä kaloja sitten laitetaan polskuttelemaan ("äiti laitetaanko vaikka muikkuja vaikka?"). Ensin piti puhdistaa akvaario (ollut varastossa), testata pitääkö se vettä (piti), ostaa hiekat (K-raudasta, hiekotussepeliä), pestä ne, täyttää allas vedellä ja antaa seisoa muutama päivä. Hankkia suodatin, lappo, levänpuhdistin, vedenparannusaineet. Tarkistaa lamppu.

 

 

Ja viimein maanantaina suorimme akvaarioliikkeeseen ja ostimme monta pussillista kasveja ja kaloja. Kotona sitten sisustimme akvaarion ja päästimme fisut pulikoimaan pienen totuttelun jälkeen uuteen altaaseensa. Yksikään ei toistaiseksi ui maha pystyssä, joten olen toiveikas projektin onnistumisen suhteen. Olen tästä pikkutropiikista ihan innoissani ja pikkuneiti tuntuu tykkäävän myös! Pienimmän tilliäisen saa viihtymään erinomaisesti laittamalla sitteriin ja katselemaan kaloja. Alkaa vimmattu jokellus ja hihkuminen. Neiti kaksvee taas sanoo joka ilta hyvää yötä ja aamuisen huomenta kaloille. Uniinkin ovat uineet. Aion ottaa mallia Lillakoirastamme ja istua kaikki aneemiset kelit kuin tatti tuossa akvaarion edessä ja tuijottaa silmä kovana pulikoivia väripilkkuja.

Sen verran loppuun vielä, että haluaisin kovasti tukea paikallista yrittäjyyttä ja asioida kaikkien akvaariotarvikkeiden hankinnan suhteen kivijalkamyymälässä, MUTTA pikainen vertailu netissä osoitti, että kokonaisbudjettimme huomioon ottaen oli pakko kallistua nettikaupan puoleen. Harmittaa vietävästi, mutta hintaero oli niin järkyttävän suuri, ja vieläpä täysin samoilla tuotteilla. Ja kuitenkin ostopaikaksi tarvikkeille valikoitui suomalainen verkkokauppatoimija Helsingistä, kalat ja kasvit toki saan ostaa paikallisesta myymälästä. Ymmärrän paineet hinnoittelulle kivijalkamyymälässä, mutta kumpi on syy ja kumpi seuraus sille, että ihmiset menevät nettiin? Hinnoittelun ja ostoskäyttäytymisen pyörässä taitaa olla kyseessä muna-kana-ilmiö: kun ostokset vähenevät, kauppiaan on pakko nostaa hintoja jolloin ostajat vähenevät entisestään. Tässä kauppiailla olisi kyllä saumaa innovatiivisille ratkaisuille liiketoiminnassa; ei pitäisi uida ostoskäyttäytymisen vastavirtaan vaan miettiä selkeästi mitä heiltä saa, mitä netistä ei? Mitä perinteisestä poikkeavaa voisi tehdä, joka itseasiassa hyödyntäisi esimerkiksi netin mahdollisuuksia? Ja miten siitä voisi tehdä kannattavaa bisnestä.

Liiketoimintakonsultti minussa ei ilmeisesti äitiyslomaile, eikä ole onneksi tarviskaan.

Nyt otan pari artikkelia ja käperryn tropiikin valoon lueskelemaan materiaaleja ensimmäistä artikkeliani varten. Ehkä virtaavan veden ja uiskentelevien kalojen positiivinen fengshui saa myös jatko-opinnot virtaamaan?

 

Pikkuinen toyvilliksemme Lilla on lumoutunut akvaariosta. Käyn jatkuvaa kamppailua akvaarion viereisestä nojatuolista muun porukan kanssa.