Sirkus ja koordinaatio
Kokeiltiin serkkutytön kanssa kuperkeikkoja, kärrynpyöriä, erilaisia koordinaatioharjoituksia ja keskivartalon hallintaa (jota siis ei meikäläiseltä löytynyt) kahvakuulien ja jumppapallon kanssa. Miten joku voikin näyttää niin helpolta ja vaivattomalta, kun joku muu sen tekee, ja itse ajattelee, että noin vain suit sukkelaan! Ja sitten tulee täydellinen stoppi! Minä en nyt lakkaa ihmettelemästä kahta seikkaa: a) mihin lihakseni ja kropanhallinta on kadonnut ja b) mihin hemmettiin hermoyhteydet aivojen, silmän ja lihasten välillä on ehtynyt? Ihan käsittämätöntä, miten joutuu toteamaan oman vajavaisuutensa ja silti pitämään itsestään varovaisesti arvioiden enemmän joka kerta? Erityisesti ilahduin kuitenkin lihasmuistista, joka tatamin päälle astuttuani aktivoitui ja koin vastustamatonta halua heittäytyä ukemin pauloihin. Entisenä jujutsun harrastajana niitä tuli muutama vuosi tahkottua kiitettävää tahtia. Ja onnistuihan se, jippii!
Highroller
Jos jollekin on tuttua Foam roller, niin tämä on saman lajin astetta edistyneempi versio. Foam on nostettu tukevasti neljän jalaksen päälle (ks kuva), jossa sitten eri asennoissa tiettyä lihasryhmää rullaillaan. Minulle vaahtorullailu on tuttua ainostaan Fitin kiiltävien sivujen välistä, käytännön kokemusta ei siis ole. Aloittelijana käyttö onnistui kuitenkin hyvin ja pukeilla seisova laitos ohjasi paineen oikeaan lihasryhmään iisisti. Yllärinä minulle tuli, että voimaa ei tarvinnut käyttää tasan yhtään, vaan oma (kevyt) paino hoiti tarvittavan... Ja tsiisus mitkä jumit lihaskalvoista tämän perusteella löytyikään! Voisin kokeilla toistekin, tosin kotiin en ehkä ottaisi, kun menisi hyvät fengshuit ihan sekaisin. Miksi kaikki urheilukamat ovat esteettisesti niin "vaatekaappiin tai sohvan alle"-työnnettävää lookkia? Muotoilijat kehiin, hoi!
Wattbike
Haaveilen ensi kesänä triathlonista (tästä lisää myöhemmin omassa postauksessaan), joten kuntopyöräopastus tuli tarpeeseen. Kävi ilmi, että mummopyörällä ajelun seurauksena voimantuottoni polkiessa on reippaasti alle puolet siitä, mitä voisi olla. Ilman lukkopolkimia kun pyöritys suuntautuu vain alaspäin. Ohjauksen jälkeen totesin, että a)reidet ovat hapoilla (ihan oikeasti luulin, että olisin jokseenkin hyvässä pyöräilykunnossa aktiivisen työmatkapyöräilyn peruja. En ollut.) ja että b) voimantuoton suuntaa ja tehokkuutta mittaavat käppyrät pyörän näytöllä ovat erityisen koukuttavaa ja motivoivaa seurattavaa. Milloinkahan ehtisin mennä polkemaan sinne edes hetkeksi taas?
Eksentrinen harjoitus
Huippukeskus mahdollistaa aivan valtakuntamme (itsenäisyyspäivän hengessä!) huippu-urheilijoiden harjoittelun. Tästä yhtenä oivallisena esimerkkinä eksentrinen harjoittelu, jossa esimerkiksi peruskyykky kääntyy vähän kuin päälaelleen: kun kyykätessä lähdet ylös, niin valjaitten avulla oma voimasi vetäiseekin sinua samalla alaspäin. Tätä on vaikea kuvailla muuten, kuin sanalla jojo-efekti, mutta yhtä kaikki: äärettömän tehokasta, ilahduttavaa, omituista ja hikikarpaloita irrottavaa treeniä! Siellä me serkkutytön kanssa kyykättiin MM-edustajien joukon jatkona. Vähänkö on siistiä, että tämmöiset tavalliset pulliaiset pääsivät kokeilemaan eksklusiivista treenimuotoa. Vieläkin naurattaa, kyykkäys tuntui niin juvelalta, että melkein vatsanpohjassa kutittaa vieläkin.
First Beat-mittaus
Nyt kaikki huomio! Tiesittekö, että suuren otannan perusteella koko vuoden stressaavin päivä on keskiarvon mukaan jouluaatto?!? Ja viikon päivistä lauantai?! First beat mittauksella mitataan parasympaattisen ja sympaattisen hermoston toimintaa. Mittaus tapahtuu kolmen päivän ajan kantamalla sydämen yli kiinnitettäviä lätkiä ja kirjaamalla suunnilleen muistiin mitä kaikkea puuhastelee missäkin vaiheessa. Näin saadaan dataa kehon palautumisesta. Kuopiosta Jamosportin Jarmo Jääskeläinen oli esittelemässä mittausta, ja kertoi palveluun kuuluvan varsinaisen mittauksen lisäksi palautetilaisuuden ja neuvoja, miten tilannetta voisi tarpeen niin vaatiessa parantaa. Ihminen ei voi hyvin, jos stressitasot paukkuvat punaisella sekä työssä että vapaa-ajalla, eikä palautumista pääse tapahtumaan. Jatkuva stressi pitää yllä kehon kortisolituotantoa, joka taas sotkee osaltaan muuta hormonitasapainoa (mm. insuliini- ym). Eli syy alati suurenevasta tai ainakin pienentymästä kieltäytyvästä keskivartalokummusta voi löytyä hermoston toiminnasta. Äärimmäisen mielenkiintoista! Aloin kyllä tosissani miettiä mittausta sekä itselleni, mutta myös rakkaan Talentreen konsulteille. Yksi kantavista arvoistamme on elämän tasapaino, ja veikkaanpa että itse kukin voisi saada hyödyllistä boostia palautumiseen ja saada siten lisäeväitä sekä työhön että vapaa-aikaan.
HIIT
Koko illan tuli pistettyä kroppaa liikkeelle, mutta viimeinenkin tiristys saatiin aikaa HIIT-näytetunneilla. Liikkeet olivat helppoja, joten sen puolesta jopa tämmöinen kahdella vasemmalla jalalla liikenteessä olija pysyi hyvin messissä. Yhtä liikekomboa mentiin aina yhden biisin ajan, ja jokaisessa liikkeessä sai/joutui/pääsi antamaan kaikkensa. Osa liikkeistä oli yhdistelmänä niin rankkoja, että tietyiltä osin meikäläinen huomasi synnyttäneensä pari kuukautta sitten... Koska arvostin housujen säilymistä kuivana muun kuin hien osalta, annoin kaikkeni -mutta vain lantionpohjan lihasten sallimissa rajoissa. Kröhöm. Jatkamme jumppaa. Vaikka sitten vuoden vaihteen jälkeen.
Kehonkoostumus
Viime lopuksi jännittävin rasti. Kehonkoostumusmittaus! Hauska sattuma, kun mietin juuri alkuviikosta keinoja seurata omaa edistymistä. Koska vaa'an vahtaaminen ei ole tässä vaiheessa oleellista, kehonkoostumusmittaus voisi tulla kyseeseen. Tempputorstaissa olikin tarjolla pihtimittaus, joskaan siinä ei tietysti eritellä lihasten/epämääräisen tunnistamattoman kudoksen/nesteen osuutta ruhon massasta. Pihdit kuitenkin tekivät tilaisuudesta astetta jännittävämmän. Huomasin, että mittaukseen mennessä koin valtavaa tarvetta selitellä kaikenmoista synnytyksestä, kahdesta lapsesta, vatsanahkasta, äskeisestä HIIT-tunnista (nesteen määrä pieni) herkkujen syömiseen ja vasta melko äskettäin alkaneeseen ruokavalion muutokseen. Pihti-Make totesi asiaan aika lakonisesti pyytäen jännittämään "ojentajan", että ei se rasva siitä muuksi muutu, vaikka kuinka jännittäis. Hyvässä hengessä onneksi, enemmän vaan nauratti, kun tämän oman kehityspotentiaalinsa on joutunut jo tunnustamaan ja tunnistamaan monta monituista kertaa. Siitä se riemu sitten repesikin, kun tuomio oli " ikään suhteutettuna normaalin alarajalla". Taas yksi osoitus siitä, että laihdutukselle ei ole tarvetta, vain hyvinvoinnille.
Koko illasta jäi semmoinen olo, että omaa kroppaa pitää muistaa haastaa usein ja monipuolisesti, niin se alkaa hyrrätä hyvää mieltä. Kärrinpyörät, kuperkeikat ja kahvakuulajumppapallotasapainoilut saivat naurun raikamaan ja HIIT sai puristamaan viimeisetkin mehut irti.
Seuraa ehdotus liikkeenjohdolle: voisiko näitä olla useammin, ja joskus niin, että lapset saisi ottaa mukaan? Ja pakko oli huomata, että rastien kiertäjät olivat aikalailla samoja kuin jumpalla ja salilla jo valmiiksi käyvät. Olisiko ideaa järjestää salilla vastaavia eri teemoilla? Mieleen tulisi ystäväilta (tuo kaveri kanssa, myös ja etenkin sohvaperunat ovat tervetulleita), rusettijumppa (eli rusettiluisteluteemalla etsimään paria/uutta ystävää), sinkkusali (mikäs sen kivempaa kuin leikkiä...flirttihän on leikkiä parhaimmillaan!), pariskuntailtamat (oman rakkaan kanssa urheilemaan, lapset parkkiin, vaihtoehto ravintola-tai leffatreffeille (tämän voisi tuotteistaa muutenkin kivemmin! Vaikka jäsenyydet pariskunnalle edullisemmin!). Olen jo saanut huomata, että salilla on kivaa eikä aina niin vakavaa, semmoinen fiilis pitäisi saada jakaantumaan laajalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna palaa, beibi!