Aloitetaan ruuasta, koska sehän on ihanaa. Minulla oli viime viikon lopulla ja alkuviikosta tehtävänä pitää ruokapäiväkirjaa kolmelta päivältä. Tein jo päiväkirjan pitämisen aikaan muutaman havainnon: vaikka olen tällä Alkuhommalla päässyt hyvään ruotuun syömisen laadun kanssa, huomasin hivuttautuneeni takaisin pienoiseen naposteluyritykseen. Siis käsi mokoma eli omaa elämäänsä ruokakaappien läheisyydessä! Petturi! Tietenkin estin sen pyrkimykset päättäväisesti, kun huomasin toimintamallin toistuvan... mutta nyt huomaan kaapin viekoittelevan minua jatkuvasti. Etenkin löydän itsestäni ruuanlaittonapostelijan, johonka Marko löysikin ihan järkeenkäyvän syyn: ruokavälit kasvavat aivan liian pitkiksi, nälkä (myös jano mainittu!) alkaa olla holtittomalla tasolla, jolloin jo ruokaa laittaessa "napsin jotain pientä ja harmitonta." Kröhöm. Sain vinkit ja eritoten hyvän keskustelun ravinnosta ja sen merkityksestä. Nyt sitten kuulostellaan omaa oloa, ja katsotaan sen sekä treenitulosten perusteella, miltä alkaa vaikuttaa. Nyt siis tarkoituksena on lisätä pienet välipalat aamupäivään ja iltapäivään (riippuen myös treenin paikasta). Myös olisi syytä huomioida jokaisen syömingin rakenne: äpöstyksestä pitäisi löytyä protskua, hiilaria ja rasvaa joka kerta, mutta HUOM! Määrän ei tarvitse olla suuri. Välipala on välipala (=pieni, palauttava tai lataava treenin ajankohdasta riippuen).
Sitten se jännittävin osio, alkutestit. Testeissä käytettiin UKK:n kävelytestiä (eli kävelin matolla kaksi kilometriä) aerobisen kunnon mittaamiseen, lisäksi katsottiin käsipainopunnerrus, prässi, (mahtavia sanoja, hei!), vatsat, kehon rasvaprosentti pihdeillä, muutamia mittoja, paino, verenpaine ja henkinen kantti. Oli niin mahtava tulos pystypunnerruksessa, aivan yläpuolella arvostelun, että piti ottaa torstaina relevantimpi testi penkissä. No ei ollut enää niin mahtava (ehkä sitten kahdeksan viikon päästä?!).
Tässä tulokset, kylmää faktaa, mustaa valkoisella jne:
Pituus: 170 cm
Paino: 68,7 kg
Rasva% pihdeillä mitattuna: 25,80 normaali (hah, I told you! and me!) Tavoite: olisi huikeaa lukeutua aktiiviliikkujiin, mutta imetyksen vuoksi en riskeeraa. Tässä ei nyt siis laihduteta.
Vyötärön ympärys: 84
Lantion ympärys: 100
Verenpaine: 130/73 normaali
UKK: 93,28 keskimääräinen (aika 16,58, syke 162). Olisin voinut aloittaa huomattavasti kovempaa.
Käsipainopunnerrus: 108 (wu-huu! kannattaa nostella lapsia joka päivä!)
Penkki: 5 toistoa 25 kilolla (tanko 20 kg + 2x2,5 kg). Tavoite: olisiko 10 ihan utopistista?
Prässi: 9 toistoa 75 kilolla
Vatsat: 21 keskimääräistä jonkin verran parempi (27 on tavoite ensi kerralla, se on parasta A-luokkaa)
Henkinen kantti: sitkeä
Viitearvot niihin, joista niitä on olemassa:
Rasva% naisilla:
Ylipaino 32%+
Normaali 25-31%
Aktiiviliikkujat 21-24%
Urheilijat 12-20%
1:9 tai alle
2:10-14
3:15-16
4:17-22
5:23 tai enemmän
1:24 tai alle
2:25-36
3:37-44
4:45-54
5:55 tai enemmän
UKK-kävelytesti
< 70 keskimääräistä huomattavasti matalampi
70-89 keskimääräistä vähän matalampi
90-110 keskimääräinen
111-130 keskimääräistä vähän korkeampi
No niin, näillä siis lähdetään liikkeelle! Olen ajatellut, että näin ovat asiat nyt, ja suunta on ylöspäin koko ajan. Tausta on nyt siis se, että marraskuun alusta aloitin Alku-ruokavaliolla, mutta en laihdutusmielessä vaan hyvän olon vuoksi. Nyt on menossa sitten neljäs viikko Huippukeskuksen salijäsenenä (kolme viikkoa ennen PT-projektia). Imetän kuopusta, joka on noin kolme kuukautta vanha, joten alleviivaan vielä: tavoite ei ole varsinaisesti laihtua, vaan parantaa ja rakentaa kuntoa pitkällä tähtäimellä (ensi kesän kestävyysliikuntatavoitteet ja pitkällä aikavälillä elämää ajatellen: kolmikymppiset lähestyvät eikä kropan vaste treeniin ainakaan helpommaksi muutu!). Olen kuitenkin tässä kolmen viikon aikana kertakaikkiaan hurahtanut liikuntaan, siinäkin määrin että lepopäivät tuntuvat henkisesti vaikeilta, vaikka kroppa niitä selvästi välillä kaipaakin.
Nyt siis täysillä päin harjoittelemaan saliohjelmaa (lauantaina aloitan), ja testaamaan ensimmäisiä painoja. Huu! Mutta monsterilaitteet vaikuttivat melko inhimillisiltä, kun niitä Markon kanssa harjoiteltiin. Ja kaikesta sai kysyä, ei tullut tyhmä olo. Oli tosi mielenkiintoista oppia, mihin, miksi ja miten mikin harjoitus on suunniteltu ottavaksi. Wau!
Ei tätä liian vakavasti oteta. Yritin iskeä silmää coolisti. No how cool am I??? |
Into pinkeänä harjoittelemaan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna palaa, beibi!