Holtittomat jalat

"Hanki pinkki vihko, jossa on kahvakuulan kuvia. Voit siihen kirjata aina joka treenistä käytetyt painot", sano PT. Aivan mahtava idea! Onko joku törmännyt semmoisiin? Tahdon ja haluan, enkä nyt osaa tyytyä mihinkään muuhun!

Huomasin selfienurkan sattumoisin. Pitänee hyödyntää joku kerta oikein kunnolla. Haha.

"Mieti tavoitteita ja kirjaa ne ylös. Käytä ruutuvihkoa, tai visualisoi jotenkin, niin sanotusti sano ne ääneen ja tee osaksi päivittäistä elämää." Ooh, mitä viisauksia! Ja jotenkin iski ja kovaa: teetän jonkinlaisen aarrekartta- tai visualisointiharjoituksen melkein kaikille life coaching-asiakkailleni; mutta eipä käynyt tämän projektin osalta omassa mielessänikään askarrella itselle. Toisaalta tämä projekti löytyy jo aiemmin tekemistäni piirroksista ja aarrekartoista, tämä on nyt itsessään yksi askel sillä tiellä, mutta aarrekartta aarrekartan sisällä... siinä vasta idea! Zoomiefekti!

Otsikon mukaiseen asiaan: kävin lauantaina tekemässä ensimmäisen alavartalotreenin saliohjelman mukaan. Eka kerta on eka kerta (ja koska kirjoitan tätä hyvissä voinneissa, toteamme, ettei yksikään monsterilaite nielaissut minua syövereihinsä) ja sain haettua koko kuntoprojektille sopivat aloituspainot. Tikistin ja tikistin ja lopuksi totesin, että jalat ovat aivan holtittomat. Kun vaste aivojen käskyihin alkoi olla  viiden minuutin luokkaa, päätin, että nyt on ollut hyvä treeni. Treeni meni siis hyvin, tästä on hyvä jatkaa. Jalat olivat koko viikonlopun aivan järkyttyneet, nyt vasta portaiden ramppaaminen vauva sylissä sujuu ilman päänsisäistä aijaijai-kiljuntaa.

Vatsisten palautusta.

Ainut mikä harmittaa ihan sikana, on se että pukukoppiin päästyäni tiputin jalkatreenin jälkeen tärisevistä käsistäni(!) Life Factoryn lasisen juomapullon. Ei paljon kumisuojukset auttaneet, vaan pullo posahti tuhannen pirstaleiksi. Eli rauhallista suihkuhetkeä edelsi salin pukukopin moppaus ja lasinsirujen kerääminen (lattialta ja jalkapohjista). Ei siis mennyt ihan putkeen tämä homma. Nyt pitäisi sitten hommata uusi juomapullo, pitäiskö suosiolla siirtyä peltiseen?

Eilen oli maanantai, ja siis armoitettu kuntonyrkkeilypäivä. Harmikseni jouduin skippaamaan tunnin viime hetkellä, kun miekkonen ei saapunut ajoissa kotiin lapsenvahtihommiin. Kävin kuitenkin vähän myöhemmin reippaalla lenkillä vaunujen ja koirien kanssa (vauvakin oli kyllä mukana) ja vieläpä innoituin tekemään kotona ohjelman mukaisen yläkroppatreeninkin niiltä osin, kuin kotona pystyi varioimaan (löytyykö teiltä kotoa laite ylä- ja alataljan vetoon? Meiltä ei. Punnersin sitten enemmän). Täytyy kyllä myöntää, että vaikka hyödynsin ladattavia painojamme, lapsia ja kuvassa olevaa suurensuurta kahvakuulaa, en ehkä saanut kuitenkaan salia vastaavia tehoja irti. Ainakaan käsistä ei tullut holtittomat eivätkä ne tänään ole kipeät.

Huomatkaa koti-PT: reporankana makaava Lillakoira.

Tuli muuten mieleen, että edellä mainittuhan johtuu varmaan aivan mahtavista yläkropan lihaksistani, koska sain todistetusti virallisen valvojan läsnäollessa pystypunnerrustestistä 108 toistoa (penkkiä ei mainita tässä yhteydessä, kröhöm).

Tänään on taas huipputunti, sinne on pakko päästä! Sitä ennen ajattelin kuitenkin tehdä viimeisiä jouluvalmisteluja: edessä olisi gluteenittomien piirakoiden leipominen (eka kerta!), kinkun paisto (lue: miehen muistutus asiasta) ja lohen savustaminen (lue: miehen muistuttaminen asiasta). Lahjat on kuosissaan, rahat kannettu lähikauppaan ja ruokatavaraa ulos (varaudumme ilmeisesti ydinsotaan) ja koti siivottu ja koristeltu. Ihmeellinen kaahotus parista päivästä...

Päivä alkaa tänään pidentyä, oi!