Kynävierailija: Kuulamörkö

Vein miehen treffeille yksi ilta; kahvakuulatunnille! Yhteinen aika on rajallista nykyisin (koska neidit kaks- ja nollavee), joten se on kultaakin kalliimpaa. Ollaan monesti puhuttu, että voishan sitä muutakin tehdä, kuin käydä leffassa (pimeässä istumassa hiljaa) ja syömässä (puhumassa lapsista). Joten sanoista tekoihin: mies matkaan ja kuulailemaan! Uskaltauduin kysymään, josko hän kirjoittelisi fiiliksistään ihan omin sanoin; joten olkaapa hyvät: vieraskynäilemässä Mies!

Tällä mennään, sanoo Suvi. Vääjäämättä kohti tavoitteita.

Vaimoni ehdotti yksi päivä, että haluaisinko lähteä hänen mukanaan kokeilemaan porukassa jumppaamista kuulilla, joissa on kahvat. Olinhan minä toki kahvakuulia nostellut aiemminkin salilla pari kertaa keskenäni. Olin tullut siihen tulokseen, että käsipainothan ajavat täysin saman asian. Lisäksi sellainen ryhmäjumppailu on ollut mielestäni vähän tyttöjen hommaa. Ehkä se meidän miesten luontoon kuuluukin olla vähän ennakkoluuloisia näitä kaikenlaisia trendihömpötyksiä kohtaan. Ainakin aluksi kunnes...

Allekirjoittanut voimamerkissään.

 

Jumppapäivä koitti ja olin pahimoilleen edellisenä päivänä salilla tehnyt poikkeuksellisen tehokkaan jalkatreenin, joka hiukan jo nyt viilteli reisissä ja pohkeissa. Minkähänlainen puukko löytyisi jaloista seuraavana päivänä. Vaimoltani ei tietenkään herunut sympatioita, vaikka olisihan se ollut mielestäni oikein hyvä tekosyy livistää koko touhusta ja käydä tekemässä esim. tuttu ja turvallinen rintatreeni salilla. Noh olinhan minä tohkeissani mennyt lupaamaan lähteväni mukaan ja kyllähän se oikeasti minua ihan kiinnostikin. ;)

Sitten sitä pipot korvilla vingerrettiin pyörillä kohti Huippua. Minulla oli mielessäni tässä vaiheessa enää yksi toive: "Jos ei kyykittäisi hirveästi juuri tällä kerralla?" Kunnes pääsimme perille tunsin hieman rauhoittuvani, koska vastaanotto Huipussa on aina todella lämmin ja kotoisa. Aiemmin ollaan käyty nimittäin ravintolapäivänä syömässä raakakakkuja siellä.. Joo ihan oikeasti. Ja ne oli kaiken lisäksi hyviä. Mutta sekin oli naisten idea!

Sitten kun oli treenirensselit niskassa, päästiin itse asiaan! Eikä minua edes katsottu lainkaan kieroon, vaikka jalassani oli ne perinteiset luolamiesten pierusaliverkkarit. Aloitimme tunnin valitsemalla mieleiset kuulat ja sain ensikertalaisena heti opastusta niiden valinnassa. Otin alkuun käyttöön 2 x 6 kg, 2 x 8 kg ja 1 x 10 kg harjoittelukuulat, jotka ovat tilavuudeltaan huomattavasti pienemmät kuin kisakuulat. Teimme alkulämppärit ja ohjaaja neuvoi perustekniikoita etenkin meitä ensikertalaisia huomioiden. Alkulämpimistä siirryttiin sulavasti treenisetteihin, jotka koostuivat yksittäisistä 30 - 60 sekuntia kestävistä osioista. Kävimme runsaasti erilaisia kokonaisvaltaisia liikkeitä, joissa voimaa tuotettiin tehokkaasti kaikilla vartalon osa-alueilla. Lantio oli pääosassa monessa liikesarjassa. Jalkojen jomotus unohtui saman tien, kun aloin keskittyneesti toistaa ohjaajan mallia. Löysin yllättävän nopeasti oikeanlaiset tekniikat, vaikka toki alkuun meinasi välillä mennä painojen nosteluksi ilman oikeaa dynamiikkaa. Ohjaaja tuli aina kuin tilauksesta näyttämään tekniikkaa, kun itsestäni alkoi tuntua epävarmalta jonkin liikeradan suorittaminen. Jo ensimmäisen setin jälkeen havaitsin, että nyt ei selvitä kuivin nahoin. Onhan aineenvaihduntani vilkasta, mutta eihän se koskaan näin vilkasta ole ollut. Pienillä tauoilla vesipullon sisältö hävisi kuin kuumalle kiukaalle. Totesin myös, että kyllä näissä kuulissa taitaa sittenkin olla jokin pointti. Eihän näitä pyörityksiä tehtäisi tavallisilla käsipainoilla.

Näistä otetaan mittaan. Ensi kerralla tuo sininen pahalainen saa kyytiä!

Tunti oli lopulta yllättävän nopeaan ohitse. Aika kiiri kahvakuulia heilutellen ympäri kroppaa ja oloa pystyi kuvailemaan lähes euforiseksi. Välillä myös vilisti silmissä tähtiä (kuula ei osunut päähän), eikä olisi yksinkertaisesti jaksanut tehdä yhtään enempää. Mutta silti jostain yhteisestä ryhmähurmiosta sai energiaa edes siihen puolikkaaseen toistoon, jolloin todella tunsi antaneensa kaikkensa. Vai että tyttöjen hommaa? :D

Kun viimeinen setti venyttelyjaksoineen oli takana ymmärsin, että mikä ihmeellinen vaikutus ympärillä olevalla ryhmällä ja huipputaidokkaan ohjaajan tsempillä yksilölliseen suoritukseen voikaan olla. Lisäksi huomasin, miten järkyttävä lätäkkö hikeä oli ilmaantunut alleni?! Siitä saan kiittää ohjaajaa, koko mukana ollutta jengiä ja etenkin vaimoani, joka minut tähän yllytti.

Näin kuntosaliharrastajana ajattelen, että tällainen kahvakuulailu toisi erittäin hyvän aerobisen sykettä nostattavan lisän treeniviikkoon. Kerran tai kaksi viikossa huipun hyvässä seurassa tekisi hyvää vartalon huollolle ja myös mielelle, eli siis koko miehelle. Hei muuten, ne jalat eivät olleetkaan enää niin kipeät kuulailun jälkeisenä aamuna. Mitäköhän niille tapahtui? Ensi kerralla valitsen varmasti ainakin yhden 12 kg kuulan! ;P

Jokapäiväinen smoothie on hiipinyt ruokavalioon, vilja ja maito on jäänyt pois... Raakakakkuja ja nyt vielä nämä? Mutta pirskales kun olo on niin hyvä, ei kehtaa valittaakaan.